Kalaryssäys 2024 Yhteislaulut

Kalaryssäys 1. yhteislauluhetki - Pe & la klo 14.00

Savolaisten laulu
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa,
sen kansa kaikki kärsinyt,
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!

Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut

Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
Täss' Savon joukko tappeli
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan

Sininen ja valkoinen
Kotimaa kun taakse jäi
Mietin hiljaa mielessäin
Mitä siitä kertoisin,
Kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden?
Laudat eessä ovien tai sen kaiken rikkauden?
Kunnes tiesin vastauksen:

Sininen on taivas,
Siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet,
Sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki,
Valkoiset on yöt kesien,
Valkoiset on pilvet,
Lampaat nuo taivaan sinisen.

Juuret kasvoi maahan sen,
Kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin,
Lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi,
Terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen
Värit ovat vapauden!

Sininen on taivas,
Siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet,
Sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki,
Valkoiset on yöt kesien,
Valkoiset on pilvet,
Lampaat nuo taivaan sinisen

Sininen on taivas,
Siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet,
Sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki,
Valkoiset on yöt kesien,
Valkoiset on pilvet
Lampaat nuo taivaan sinisen

Kalastaja- Eemelin valssi
Mä seudulla näillä oon tunnettu kalamies ja Eemeliksi mä ristitty oon
Mä merellä kuljen ja kuolenkin kukaties ja karin kaukaisen jään kainaloon.

Jos lämmin ompi sää tai kylmä hätistää, Niin yhtään ei väliä sen.
Ei haita nälkä näin, kun jyrsin evästäin Ja palan paineeksi juon kupposen.

Mä verkot vetehen vain lasken laulellen Ja luodolle käyn onkimaan.
Koukkuhun madon mä pujotan, ja –thyi! – Ahti suo antejaan.

Jo aamulla varhain mä rantahan astelen ja meren aalloille katseeni luon,
Siel ahvenet oottaa jo vierellä karien, kun kalavehkeeni venheeseen tuon.

Jos lämmin ompi sää tai kylmä hätistää, Niin yhtään ei väliä sen.
Ei haita nälkä näin, kun jyrsin evästäin Ja palan paineeksi juon kupposen.

Mä verkot vetehen vain lasken laulellen Ja luodolle käyn onkimaan.
Koukkuhun madon mä pujotan, ja –thyi! – Ahti suo antejaan.

Lentävä kalakukko
Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi. Raotakylykikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki sinne juoksi, kuin mottimehtään, kuin mottimehtään. Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!" Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli.
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!
Evväitäkkii syötii, rakkaas se iti - rakkaas se iti.
Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Unjkin siinä pijan kuorsaasta punnoo - kuorsaasta punnoo,
Kiekuven kun kiskoo raskasta junnoo Lentävä Kalakukko!

Korttiakin lyötii, huastettiin jutut - huastettiin jutut.
Se on paekka, miss' on vieraat ja tutut, Lentävä Kalakukko!
Pyöree puukin siinnäe vaehto jo kättä - vaehto jo kättä.
Rattoo pitki paenu voan väsymättä Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Immeisten kun moahan immeiset tuopi - immeiset tuopi,
Uamusella vettä Kallasta juopi Lentävä Kalakukko!

Riihimäk ja Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loestaa raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkavus alkaa - purkavus alkaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalkaa Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo - vaikee on vannoo.
Yks vaen tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!

Satumaa
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
Missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
Vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan
Vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan

Lennä laulu sinne missä siintää satumaa
Sinne missä oma armain mua odottaa
Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän
Kerro että aatoksissain on vain yksin hän

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
Niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
Vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan
Vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan

Suurin onni
Illan muista ihanaisen armaan, unhohon se jäänyt sult on varmaan.
Näin sun silloin ensimmäisen kerran, liekö myös se viimeinen.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin, hetken katsoin silmihisi sinisiin.
Hetkisen vain sinut sylihini suljin, lähdettyäs vaivuin unelmiin.
Yhä kuulen äänes sointuvan ja mä luulen, että rakastan.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin, hetken katsoin silmiin sinisiin.

Näin vain kerran sun se voikin riittää, onneain jos siitä tahdon kiittää.
Parhaat hetket eivät kestä kauan, suuri onni lyhyt on.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin, hetken katsoin silmihisi sinisiin.
Hetkisen vain sinut sylihini suljin, lähdettyäs vaivuin unelmiin.
Yhä kuulen äänes sointuvan ja mä luulen, että rakastan.
Hetkisen vain sinun kerallasi kuljin, hetken katsoin silmiin sinisiin.

Keinu kanssani
Rytmi boleron kun kaikuu taas
Saavuthan keinumaan Käsivarsilleni, armahin
Yö tää on meidän vaan
Niin kuin mainingit mi rantaan lyö
Verkkaisaan keinumaan
Tule kanssani jo saapuu yö
Yö tää on meidän vain

Silmiis kun katson rakkahimpain
Tunnen taas kuinka näin sinä vain
Minut saat valtaan ihmeelliseen
Minut heikoksi teet

Tanssiessain kanssas häipyy muu
Aikakin seisahtuu
Sylihini jäät ja pilvihin
Piiloutuu täysikuu

Silmiis kun katson rakkahimpain
Tunnen taas kuinka näin sinä vain
Minut saat valtaan ihmeelliseen
Minut heikoksi teet

Tanssiessain kanssas häipyy muu
Aikakin seisahtuu
Sylihini jäät ja pilvihin
Piiloutuu täysikuu
Piiloutuu täysikuu

Paratiisi
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin
Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.
Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle
Mietin nyt juttu tää onnistuu

Perille kun saavuttiin kukat kukki tuoksui niin
Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan kuljettiin, liiat kuteet riisuttiin
Oli tunnelma niin huumaava

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan

Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin
Meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin
Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan

Suklaasydän
Kun nuoren miehen ujoimman
Näin pöydässä pienen kahvilan
Niin syystä jota tiedä en
Sain hältä suklaasydämen

Suklaasydän, tinakuoret, aina murtuu sulaen
Niitä tarjoo miehet nuoret, aitoja vain saa mä en

Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum

Hän ulkona mua kuljettaa
Ja ostaa minkä irti saa
Mut pohjimmiltaan, kuka ties
On hänkin oikein kelpo mies

Suklaasydän sisällensä kätkee halvan sormuksen
Kerron hänen isällensä, aitoja jos saa mä en

Bumtsibum, bumtsibumbum
Bumtsibum, bumtsibumbum

Hän silmiin kyllä katsoo mua
Ja joskus saattaa innostua
Mutta jäljennös on arvoton
Jos suklaata vain sydän on

Kultainen nuoruus
Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain, kohdata sain.
Siksi kai aika tuo onnellinen, säilyykin muistelmissain.

Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Päivinä nuoruuden onnellisen, kohdata sain rakkahimpain.
Hetkeä tuota mä unhoita en, muistoissain säilyy se ain`.

Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan,
Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Liljankukka
Ken vois liekin sammuttaa
silloin kun se leimahtaa
alla kuuman auringon
 
Monta tielles lennähtää
virvatulta viehkeää
yksi niistä kaunein on
 
Liljankukka lumivalkoinen
sun kerran poimin, mutta tiennyt en
jäi muisto mulle kaunein
jäi kaipauskin, ja se on yhä sammumaton
 
Liljankukka, arvannetko tuon
on aatos lämmin, jonka sulle suon
Ei toista löydy koskaan
kuin oot sinä vain
Ystävä sulle syömmeni jäi

Päivänsäde ja menninkäinen
Aurinko kun päätti retken
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen
Hämärä jo maille hiipi
Päivänsäde, kultasiipi
Aikoi juuri lentää eestä sen

Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan
Se juuri oli noussut luolastaan
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan

Katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa
Sanoi: "Poltat silmiäni
Mut en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa"

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo taivaltaa
Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien

Säde vastas: "Peikko kulta
Pimeys vie hengen multa
Enkä toivo kuolemaa
Pois mun täytyy heti mennä
Ellen kohta valoon lennä
Niin en hetkeäkään elää saa"

Niin lähti kaunis päivänsäde
Mutta vieläkin, kun menninkäinen yksin tallustaa
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa

Puhelinlangat laulaa
Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu
maantiellä vihellellen kun kulkijapoika käy
puhelinlangat laulaa ja pilvistä katsoo kuu
kulkijan taipaleella ei huolien häivää näy

Heinälatoon yöksi hän majoittuu ja eväitänsä maistelee
kullastansa siellä hän uneksuu kun unian hän vetelee
puhelinlangat laulaa ja kuutamo kirkas on
vapaa kuin taivaan lintu on kulkija huoleton

Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu
maantiellä vihellellen kun kulkijapoika käy
puhelinlangat laulaa ja pilvistä katsoo kuu
kulkijan taipaleella ei huolien häivää näy

Tyttö jossain kaukana odottaa kaipaus rinnassaan
riemumielellä kulkija vaeltaa kaunokaista katsomaan
puhelinlangat laulaa ja taruja kertoilee
maanteiden romantiikkaa ne tuulessa soittelee

Tulipunaruusut
Illoin luokse pienen kapakan ratsuani juoksuun hoputan.
Kuiskaa hiljaa arotuuli, hymyy Rozy punahuuli, tyttö, jota yksin rakastan.

Heijaa, ruusut tulipunaiset Sua varten vain on kukkineet.
Kauneimmat tuon niistä sulle, Suukon palkaksi suot mulle; Mulle suukko, sulle ruusut tulipunaiset.

Kaukana on mulla maja pien', ratsu usvan yli näyttää tien.
Satulaan sun nostan, kulta, ratsun lento on kuin tulta, taivaanrannan taa kun sinut vien.

Heijaa, ruusut tulipunaiset sua varten vain on kukkineet.
Kauneimmat tuon niistä sulle, suukon palkaksi suot mulle; Mulle suukko, sulle ruusut tulipunaiset.

Heijaa, ruusut tulipunaiset sua varten vain on kukkineet.
Kauneimmat tuon niistä sulle, suukon palkaksi suot mulle; Mulle suukko, sulle ruusut tulipunaiset.

Tähti  ja meripoika
Tuoll' on iltatähti sille laulan
Taivahalla kun se kimmeltää
Aatoksein kun kiitää kotimaahan
Kyynel poskelle kun vierähtää

Kotirannat rakkahat on siellä
Mistä suunnan otin läntehen
Vaarat väijyy aina mua tiellä
On monen hauta meri viimeinen

Väsyneenä kun taas päivän töistä
Hetkeks seisahdan mä kannelle
Katson taivaalle sen tähtivöistä
Etsin rauhoitusta sielullein

Iltatähden kimmellyksen myötä
Kotihin nyt laitan terveisen
Kerron kuinka kouristaapi syöntä
Teitä kun mä täällä muistelen

Ystävän laulu
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Kalaryssäyksen 2. yhteislauluhetki - Pe & la klo 17.00 

Savolaisten laulu
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa,
sen kansa kaikki kärsinyt,
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!

Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut

Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
Täss' Savon joukko tappeli
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan


Kallavesj'
Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.

Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk, poeka kuv vuoan onkeen sylyk,
siäsket purj ja vesj se nii lystisti liplatti.

Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii, siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.

Kallavesj, Kallavesj, kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miesten pinta, siellä illar raohoo rinta
naottii piällep päevän työn, kunnes lyö hetki yön.

Kallavesj, Kallavesj, poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi saonam piäl, mitä viel, mitä viel

Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!

Kuopio tanssii ja soi
Jumala loi tanssin, Jumala loi transsin,
Eikä niiltä välttyä voi Oh boy!
Kuopio tanssii ja soi!

Ja Meri tekee romaania Vanhus ja Hemingway, jee
Minä diggaan Isokynää, Isokynä minua ja kaikki on okey

Viitostietä pitkin, Liftasin ja itkin,
Itkeä en enää voi Oh boy!
Kuopio tanssii ja soi!

Ja Kallavettä pitkin laivat seilaa ja huutelee, Jee!
Minä diggaan tyttöäni, tyttö diggaa minua ja suutelee

Torilla on vilinää, Torilla on kilinää,
Ja joku vielä lisää toi Oh boy!
Kuopio tanssii ja soi!

Ja Okko Kamu johtaa rokki-orkesterin shokkitunnelmaan
Minä diggaan rokkia ja rokki diggaa minua, saa svengaamaan

Aamukahdeksalta Junat asemalta
Lähtee enkä estää voi Oh boy!
Kuopio tanssii ja soi!

Ja joku multa ihmetellen kysyy ootsä high
Kaikki diggaa minua ja minä diggaan kaikkia,
Mä vastaan tottakai

Soittajapoika
Hei poika hoi, miksi soittosi ei soi, miksi noin harmonikka yksin olla voi.
Nosta se maasta, nyt toiset kilpaan haasta, laulusi kauniit odottaa.
Hei hei soita ja sillä suru voita, ei tytön vuoksi surra sinä saa.
Yksi armaasi vaikka sinut jätti, on yhtä nätti sun helppo valloittaa.
Hei hei soita, mut soitollasi voita, saat vuoret sekä metsän tanssimaan.
Ota polvelle harmonikka maasta ja surut soita kauas vuorten taa.
Hei poika hoi, katso silmiini ohoi, niistä taivaan ja tähdet myöskin nähdä voit.
Piirissä muiden on tyttöin naurusuiden sullekkin monta ottajaa.
Hei hei soita ja kauniinpasi voita, et menneen vuoksi surra sinä saa.
Soita niin, että maailma sen kuulee ja kylä luulee sun häitä soittavan.
Hei hei soita, kuin metsämansikoita on tyttöjä, he sua odottaa.
Ota polvelle harmonikka maasta ja surut soita kauas vuorten taa.

Hei poika hoi, kuinka soittosi jo soi, nyt sen raakkaasi kuulla kaukanakin voi.
Tanssii jo vuoret kuin kylän tytöt nuoret, metsässä tahtiin tahtiin taipuu puut.
Hei hei soita, nyt osaksesi voita sä hänet, joka voittaa kaikki muut.
Ei hän soittoas vastustella saata, ei enää laata sun anna milloinkaan.
Hei hei soita nyt häitäsi jo soita, saat metsän sekä vuoret tanssimaan.
Pidä polvella harmonikka aina ja surut soita kauas vuorten taa.


Minä soitan harmonikkaa
Jalankulkijat juoskoon, astukoon lätäköihin kiiltäköön asfaltti vetinen
Eihän tietää voi kansa joka märkänä kulkee miksi oon tänään niin iloinen

Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan
voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!

Helikopteri lentää, siinä taikuri saapuu näyttää ilmaiseksi filmejä.
Hyvää syntymäpäivää mulle toivottaa hän ja lahjoittaa viisisataa jätskiä

Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan
voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!

Tähdet meren yllä
Meren yllä on tummuva yö
Aallot lauluaan toistaa
Meren yllä on tähtien vyö
Mutta kirkkaimmin loistaa

Onnen tähteni tuikkiessaan
Se nyt kulkua johtaa
Rakkain oottaa jo ikkunassaan
Valo kutsuen hohtaa

Sinun luoksesi soudan
Yli välkkyvän veen
Sinut rakkaani noudan
Onneen ihmeelliseen

Meren yllä on tähtien vyö
Pois on ankeus harmain
Meren yllä on rakkauden yö
Kun on vierellä armain

Valkea venhoni kiitää
Kaukaista saartasi päin
Joutsenen lailla se liitää
Luoksesi sun ystäväin

Siellä on haaveeni, onneni maa
Välkettä kuun meren heijastamaa
Valkea venhoni kyntää
Kirkas on toiveeni tie

Sinun luoksesi soudan
Yli välkkyvän veen
Sinut rakkaani noudan
Onneen ihmeelliseen

Meren yllä on tähtien vyö
Pois on ankeus harmain
Meren yllä on rakkauden yö
Kun on vierellä armain

Lokki
On hiljainen aaltojen keinunt tää, se laivaamme kauaksi vie,
kun aurinko taivaalla niin lämmittää, on sininen laivamme tie.

Linnun näen taivaalla liitelevän, linnun näin valkoisen kiitelevän,
lokkiin katse kaipaava siirtyy, linnun uljahan lentoon min taivaalla nään.

On myrsky ja aallokko nyt myllertäin, taas laivaamme keinuttelee,
ja taivaalla kauaksi aavalle päin, se pilviä kuljettelee.

Linnun näen lentävän myrskyä päin, linnun jonka tyynellä liitävän näin,
lokkiin katse kahlitun kulkee, laivan kannella silloin myös kaipaamaan jää.

Kun illalla aurinko laskeutuu, se ruskonsa pilvihin luo,
kun hämärään hukkuupi rannalta puu, niin mereltä kuuluvi tuo:

Linnun ääni kaukainen kutsuva niin, linnun ääni maahan ja taivaisihin,
kanssaan sieluin valvoo ja lentää, lokin tuskan ja kaipuun se tuntea saa.

Kulkuri ja joutsen
Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen
Ja paljain jaloin kierrän maailmaa.
Näin kerran unta: joutsen taivahainen
Mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.
Näin maat ja metsät, järvet maani armaan,
Sen kaiken sinitaivahalta näin.
Tuuli lauloi laulujaan,
Sadun hohde peitti maan,
Ihanampaa en mä koskaan nähdä saata.

Ja laulun tämän lauloi mulle tuuli:
"On kaikkein kaunein aina oma maa,
Niin moni muuta paremmaksi luuli,
Mut pettymyksen itsellensä saa.
Ei missään taivas sinisemmin loista,
Ei missään hanki hohda kirkkaammin.
Tämä paina sydämees,
Niin on taivas aina sees,
Ja sun taipaleeltas murhe kauas kaikkoo."

Niin päättyi uni, mutta vielä vuotan
Mä kohtaavani kerran joutsenen,
Ja siihen asti unelmiini luotan;
On helppo uneksia ihmisen.
Siks' paljain jaloin onneani etsin,
Ja huolet laulullani haihdutan.
Elämä on ihanaa,
Kun sen oikein oivaltaa
Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen.

Satulinna
Sano että sä kaipaat
luokse mun takaisin
sano että sä tahdot
olla kuin ennenkin
sano että sä tiedät
kaksi meitä vain on
jotka kohtaamaan johti
kerran tie kohtalon

Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan

Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen

Sano että kaipaat
tuota iltaa myös näin
Kun sä rintasi painoit
vasten mun sydäntäin
Sano että sä uskot
meidät kohtalon tie
niinkuin kerran se johti
vielä yhteen näin vie

Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan

Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen

Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan

Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen

Sano että yhä ainoa olen sun
sano että yksin olla sä tahdot mun
silloin satulinna kaukomaan
meille kuuluis kokonaan

Sinulle mä aarteeni antaisin
jonka vuoksi kärsin ja taistelin
Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen

Sinulle mä antaisin sydämen
jos sä otat sen

Anna mulle tähtitaivas
Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään
Anna mulle aamurusko, anna usko elämään
Anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen
Anna edes vähän, rakkautta tähän
Yksinäiseen sydämeen

Miksi taivas on öisin musta
Miksi valoa en mä nää
Sydän täynnä on kaipausta
Liekki polttaa mun elämää
Sua etsin mä nyt, maailmaan eksynyt
Ohikulkijoilta sua oon kysynyt
Missä oot, tiedä en
Siksi kuljen etsien

Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään
Anna mulle aamurusko, anna usko elämään
Anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen
Anna edes vähän, rakkautta tähän
Yksinäiseen sydämeen

Miksi aamuin ei päivä paista
Linnut laula ei lauluaan
Päivä päivältä samanlaista
Enää pysty en nauramaan
Sydän rinnassa lyö, vaikka vanki oon yön
Sua etsin takaa jo tähtien vyön
Palaisit takaisin,
Sitä toivon iltaisin

Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään
Anna mulle aamurusko, anna usko elämään
Anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen
Anna edes vähän, rakkautta tähän
Yksinäiseen sydämeen...

Anna edes vähän, rakkautta tähän
Yksinäiseen sydämeen

Tämä taivas, tämä maa
Tääl' on pelloiksi kuokittu soita,
täällä korpia raivattu on.
Tätä kansaa ei vastukset voita,
se on sitkeä, taipumaton.
Aina uudestaan kyntää, ja kylvää se maan,
mistä pettua leipään, jos tarvitaan, kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa.
Sadon kultaisen kantaa maa.

Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa), sillä arvoa on pysyvää (pysyvää).
Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa) sukupolvelta toiselle jää.

Talvet pitkät on ankarat täällä,
pellot peittelee hanki ja jää.
Töitä tehtävä on joka säällä, vaikka kylmäkin ois pimeää
Kevään tullen, kun aurinko yön alistaa, silloin versovat ruohot ja kukkii maa,
silloin pohjolan valkeat yöt kumoaa, valon poimia ihminen saa.

Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa) sillä arvoa on pysyvää (pysyvää).
Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa) sukupolvelta toiselle jää.

Synnyin lahjaksi saatu on voimaa, josta muualla puutetta on,
joka Suomea köyhäksi soimaa, sisu sille on tuntematon.
Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan, katajaista se on ja se kestää vaan,
kiven harmajan kautta se tien puhkaisee, ajat vaikeatkin hallitsee.

Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa) sillä arvoa on pysyvää (pysyvää).
Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa) sukupolvelta toiselle jää.
Tämä taivas (tämä taivas), tämä maa (tämä maa) sillä arvoa on pysyvää.
Tämä taivas (tamä taivas), tämä maa (tämä maa) sukupolvelta toiselle jää.

Pieni sydän
Niin pieni ihmissydän on
Niin avara ja pohjaton
Se kätkee suuret unelmat
Ja vihan, lemmen maailmat
Riemujen rikkaus ja surujen summa
Onnekas rakkaus ja tuskakin tumma
Syömmehen pienehen mahtua voi
Onnea iloa - oi

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Tuntehen paloa ja kylmyyttä sieltä
Syömmestä pienestä löytyä voi
Paljon min kohtalo soi

Niin pieni ihmissydän on
Niin avara ja pohjaton
Se kätkee suuret unelmat
Ja vihan, lemmen maailmat
Riemujen rikkaus ja surujen summa
Onnekas rakkaus ja tuskakin tumma
Syömmehen pienehen mahtua voi
Onnea iloa - oi

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Tuntehen paloa ja kylmyyttä sieltä
Syömmestä pienestä löytyä voi
Paljon min kohtalo soi

Kappale kauneinta Suomea
Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Huulillasi hehkuu kesän muistot

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Kappale kauneinta Suomea

Raikas muisto on satehen
Tumman pilvisen ukkosen
Maahan sortuvan teltan ja kesän kuuman huuman
Muistan vielä mä suudelman
Laulun onnesta kertovan
Hempeän tuulen ja herkän hiljaisuuden

Punaiset posket syksy-yö
Koleat laineet rantaan lyö
Ympärillä metsän linnun äänet

Punaiset posket syksy-yö
Siniset silmät kaiken lyö
Kappale kauneinta Suomea

Saanhan vielä mä suukkosen
Unhoita sua koskaan en
Mulle annoit sä lemmen ja kesän kuuman huuman
Vienyt syksy on kukkasen
Mennyt aika on lämpöinen
Huominen pakkaset uudet jälleen tuonee

Savonmuan Hilima
Onko Mikkeliin mänijöitä?
Juna män justiisa!

Juna vislas just
Poes Kouvvolasta
Ja se jytkyttelj Kuopijoon päin
Vaunun sillalla yhtä tyttölasta
Minä jututtammaan
Jootessain jäin

Niin hohtavat olj
Helemet niin kaalalla sen
Ja se punavärj olj
Huulilla luonnollinen

Niin kaanis oli ilima
Mutta kaaniimpi oli Hilima
Niin hempeesti helema
Sillä tuulessa heilahtelj
Voe voe kun sais tuntee
Nuo tuhannet tunteet
Jotka silloin minun
Sielussain aelahtelj

Juna Kuopijoon
Kun tulj asemalle
Siinä tillaukset tehtiin myö niin
Jotta puistoon
Sen ison koevun alle
Huomenillalla suavuttaisiinj

Mutta Hilima, tuo
Hilima ei tullunnakkaan
Minä iteksein sain
Jiähä vua uottelemaan

Niin kaanis oli ilima
Mutta kaaniimpi oli Hilima
Niin hempeesti helema
Sillä tuulessa heilahtelj
Voe voe kun sais tuntee
Nuo tuhannet tunteet
Jotka silloin minun
Sielussain aelahtelj

Lentävä kalakukko
Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi, ilimoo jo viilsi. Raotakylykikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki sinne juoksi, kuin mottimehtään, kuin mottimehtään. Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!" Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli.
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!
Evväitäkkii syötii, rakkaas se iti - rakkaas se iti.
Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Unjkin siinä pijan kuorsaasta punnoo - kuorsaasta punnoo,
Kiekuven kun kiskoo raskasta junnoo Lentävä Kalakukko!

Korttiakin lyötii, huastettiin jutut - huastettiin jutut.
Se on paekka, miss' on vieraat ja tutut, Lentävä Kalakukko!
Pyöree puukin siinnäe vaehto jo kättä - vaehto jo kättä.
Rattoo pitki paenu voan väsymättä Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Immeisten kun moahan immeiset tuopi - immeiset tuopi,
Uamusella vettä Kallasta juopi Lentävä Kalakukko!

Riihimäk ja Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loestaa raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkavus alkaa - purkavus alkaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalkaa Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo - vaikee on vannoo.
Yks vaen tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!