Pysähdy hetkeen Korttelimuseossa

Kuopion korttelimuseo

Tuntuuko, että elät kiireen, yltäkylläisyyden ja tyytymättömyyden ympärillä? Oletko käynyt Korttelimuseossa? Tule ja ylläty - havahdut tajuamaan, mikä tässä elämässä on tärkeintä. Vähempi on enempi. 

Nyt ollaan matkalla paikkaan, josta en ennalta tiedä mitään. Suoraan sanottuna nolottaa - en ole käynyt ikinä Korttelimuseossa. Mietin, että miten ihmeessä tämä paikka on voinut mennä minulta ohi. Noh, ei siis ole ennakko-odotuksia tästä kokemuksesta. Täysin avarin mielin olen liikenteessä. Ehkä se onkin hyvä asia?

Ja kyllä, jos ensinäkemä voi yllättää järisyttävän positiivisesti, niin Korttelimuseossa se tapahtuu heti kun astuu portista sisäpihalle. Siis Wau! Päärakennuksen sisääntulo upeine ikkunan karmeineen saa minut pysähtymään siihen paikkaan. Rakastan ovia ja ikkunoita, erityisesti vanhoja - todella vanhoja sellaisia. Niiden rosoinen pinta oikein huokuvat tarinoita. Mietin, mitä kaikkea vanhat rakennukset ovat nähnytkään. Oi että.

Kun maltan jatkaa eteenpäin, minua neuvoo ystävällinen nuori mies Korttelimuseon infossa. Korttelimuseossa on tarkka kartta ja järjestys, miten museon näyttelyitä eli “Museokoteja” (eri rakennuksia) kierretään. Sen lisäksi on mahdollista käyttää ääniopasta, joka löytyy QR-koodin takaa - miten nykyaikaista ja helppoa. Minulla ei ollut kuulokkeita mukana ja muutenkin halusin ottaa tästä ensimmäisestä Korttelimuseo-kokemuksesta nyt enemmänkin yleisesti ihastelevan ja elämyksellisen kokemuksen. Tiedonjano varmasti tulisi kierroksen aikana kasvamaan niin, että minun olisi tultava uudemman kerran käymään - sitten malttaisi kaiken aistimansa lisäksi myös kuunnella oppaan infoja.

Aika pysähtyy välittömästi ensimmäisessä museokodissa. Miten aidosti huoneet onkaan sisustettu vanhoilla tavaroilla, huonekaluilla ja tarvikkeilla. Monilla upeilla yksityiskohdilla. Pystyt aistimaan vanhan ajan asukkaan kodin tuoksun ja tunnelman. Minna Canthin salonki huokuu syvää tyylikkyyttä sekä järjestystä. Onneksi sohvilla ja penkeillä oli muistutus sitä, ettei niihin saa istua - ei ollut nimittäin kerta eikä kaksi, kun olisin halunnut vain istahtaa ja asettua kunnolla ajan henkeen. Moneen kertaan oli pakko pysähtyä seisomaan ja ihastella kaikkea ympärillä näkemäänsä. Saman rakennuksen säätyläiskodissa kaikki oli niin ylvästä, puhdasta ja harmonista. Vain kellon tikitys kuului. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan tämän rauhoittavaa voimaa - paikka on koettava itse.

Jututin itseasiassa Kuopion kulttuurihistoriallisen museonjohtajaa, Helka Väisästä, ja pyysin häntä kertomaan oman lempipaikkansa Korttelimuseossa. Se oli juurikin tämä ensimmäisen rakennuksen kirkas tähti.

Helka Väisäsen lempipaikka Korttelimuseossa:

• Minna Canthin salongissa rauhoittuminen

• Vaihtuvat näyttelyt ovat upeita ja kantaa ottavia

Kierroksella kulkiessa tykkäsin siitä, kuinka kartta johdatti tarkasti aina seuraavalle rakennukselle. Matka tuntui samalta, miltä pikkutyttönä isomummolan pihassa. Kukat tuoksuivat, polut oli nätisti tampattu, vanhat rakennukset huussia myöten huokuivat lempeää tunnelmaa. Itseasiassa, vaikka sinulla ei olisi kokemusta kunnon maalaismummolasta, niin täällä sen viimeistään pääset kokemaan. Niin idyllistä ja ihanaa.

Huussikin on juuri niillä sijoillaan, miltä se yleensä mummolassa näytti. Sarjakuvat lattialla rytyssä ja julisteita seinillä pienillä niiteillä kiinnitettynä. Kaiken kaikkiaan tämä pihapiiri on helmi keskellä Kuopion keskustaa! Käsittämätöntä, että tämä on mennyt minulta ohi.

Eniten minua säväytti Apteekki ja 1930-luvun talo. Niissä molemmissa rakennuksissa viimeistään pääsin ajan ihmisen elämään kiinni. Apteekissa oli paljon huonekaluja ja tarvikkeita, joita nykyään näkee kotien sisustuksessa. Ainakin oma tätini rakastaa lisätä kotinsa sisustukseen juurikin kyseisiä tavaroita; kauniin värisiä lääkepulloja, peltisiä ohjekylttejä, apteekkarin kaappeja sekä peltipurkkeja. Nyt kaikki nuo tavarat antoi vielä suuremman merkityksen, kun ne oli sijoitettu niille sijoilleen, mitä ne on oikeasti aikoinaan ollutkin.

1930-luvun asunnossa ehkä hienointa oli radio, josta kuului sen ajan radio-ohjelma. En kestä, se oli niiiin mahtava lisä. Jos tässä ympäristössä vielä joku pystyi minut kuljettamaan entistä syvemmälle ajan taikaan, niin tämä radio-ohjelma sen kyllä teki. Muutenkin asunto oli todella sympaattinen. Havahduin ajattelemaan, että miksi ihmeessä me nykyajan ihmiset keräämme kotiin niin ison määrän tavaraa, erilaista elektroniikkaa ja kodin laitetta.

Asunnossa kaikki oli omilla paikoillaan, eikä sen enempää olisi tarvinnutkaan. Hellan vieressä oli tärkeimmät keittiövälineet, siivouskomerossa muutamat taatusti tepsivät tarvikkeet ja kuiva-ainekaappi nätissä järjestyksessä. Ei mitään turhaa, ei mitään liikaa. Riittävästi. Kaunis ja mieltä rentouttava koti.

Museokotien lisäksi Korttelimuseossa on vaihtuva näyttely, tällä hetkellä “Romurinsessa ja Löpöpunkki - Valtakunnassa kaikki hyvin!”. Tämä se vasta hauska yllätys olikin! Niin paljon värejä, tekstuureja, mielikuvitusta, glitteriä, kukkia, graafisia linjoja, yllättäviä yksityiskohtia, autonosia, romuja ja käsityötä.

Itseäni säväytti eniten nukke, joka oli koristeltu lasten pikkuleluilla. Miten järkevää ja nerokasta! Niitä aivan pienimpiä leluja löytyy varmasti jokaisen niistä muodostuu sellainen sekasakki lelulaatikkoon. Nyt pikkulelut saivat uuden ylvään elämän mallinuken yllä. Koko näyttelyn tavoite onkin herättää ihmisiä ajattelemaan kulutukseen, kierrätykseen ja omiin valintoihin liittyviä asioita. Ja siinä se onnistuu - niin Romurinsessa kuin Löpöpunkki.

Kokonaisuudessaan oloni kierroksen jälkeen oli häkeltynyt. Miten minulla on voinut mennä tällainen helmi ohi. Toisaalta hävettää, etten ole paikassa koskaan käynyt, mutta tiedän, ettei ole varmaan 80% ystävistänikään. Siksipä aion nyt huudattaa Korttelimuseon tunnelmaa kaikille! Menkää ja rakastukaa! Korttelissa herää niin paljon tunteita, fiiliksiä ja ajatuksia, että täällä on käytävä toistekin. Aivan sama kuin katsoisi hyvän elokuvan uudestaan ja uudestaan. Jokaisella kerralla näkemästään löytää taas uuden ja uuden tason. 

Museonjohtaja Helka Väisänen kertoi, että paikalliset käyvät museossa syksystä kevääseen, mutta kesäisin kävijät ovat suurimmilta osin ulkopaikkakuntalaisia. Huomasin saman vieraskirjasta, vaikka se ei pätevät mittari olekaan. Mutta miksi ihmeessä emme tutustu oman kotikaupunkimme helmiin, mutta kaupunkilomilla janoamme juurikin vastaavanlaisia kohteita muista kaupungeista? Nyt kuopiolaiset Korttelimuseoon! 

Miksi sinun tulisi käydä Korttelimuseossa?

• Elämme hektisessä ja kiireisessä arjessa - elämäntapamme on uuvuttava ja se kuluttaa - niin itseämme kuin luontoa. Kun käyt Korttelimuseossa, niin katso ympärillesi ja ymmärrät, että vähemmän on enemmän.
  
  

• Kokemus oli itselleni niin pysäyttävä, etten edes löydä sanoja perustelemaan miksi. Siksi en haluaisi perustella. Koska tiedän, että kun menet Korttelimuseoon, niin tiedät syyn heti ensiminuutilla. Mene ja nauti. Pysähdy.

Lue juttusarjan seuraava jakso  täältä!